perjantai 28. huhtikuuta 2017

Halleen

Perjantai 28.4.


Räntää iski vaakasuoraan huoneemme ikkunaan. Aamu-uutispaketin - Korean kriisiä, tappelua Makedonian parlamentissa, Trumpin 100 päivää, Brexitiä, bisnesuutisia - jälkeen katselimme vielä BBC:n popup-raporttia Libanonista, jossa oli haastateltu paitsi Beirutin nuoria myös Bekaan laakson hasiksen viljelijää, joka piti huolta turvallisuudestaan kovin asein. Hän väitti, ettei laakson asukkailla ole muuta mahdollisuutta pysyä hengissä.

Aamiaishuoneessa valitsimme ainoan tyhjän pöydän ja pian seuraamme liittyi pariskunta, jonka toivotimme tervetulleeksi saksaksi. S. kiinnitti heti huomiota miehen Jokapoika-paitaan; pian selvisi että eläkeläispariskunta oli ruotsalaisia ja mies syntynyt Helsingissä ja joutunut sotalapsena Ruotsiin.

He olivat myös reilaamassa: lentäneet ensin nuorimman tyttären luo Berliiniin, josta Prahaan ja sitten Wieniin, jossa heillä oli parempi onni ilmojen suhteen. He olivat käyneet mm. Schönbrunnissa. Tavoitteena oli käydä myös Salzburgissa, mutta juna oli joutunut ajamaan Passaun kautta, koska Salzburgin rata oli poikki puun kaaduttua. Kerroimme heille Munchenin kohteistamme ja heitä kiinnosti niin museot kuin raatihuoneen kellopelikin.

Keskustelimme tovin Suomen ja Ruotsin parhaista tuotteista, mm. Marimekosta, Fjällrävenistä, Alvar Aallon huonekaluista sekä Zlatan Ibrahimovicista. Siitä pääsimmekin maahanmuuttopolitiikkaan ja maahanmuuttajaryhmien erimielisyyksiin varsinkin Malmössä. Keskustelimme myös maahanmuuttaja-turkkilaisten välisestä jakautumisesta, josta olimme nähneet merkkejä myös Münchenissä. Hotellimme respa vahvisti, että hän ainakaan ei ollut Erdoganin kannattaja; kuvat vastaanoton seinällä olivat Ataturkin ja Turkin edellisen presidentin.
Tapaaminen Upsalassa asuvan pariskunnan kanssa oli lämmin ja antoisa.
Vi hade varmt ock fruktbart  möte med  de vänliga  människorna, som bor i Uppsala. Tack så mycket!



ICE 1508 oli täpötäynnä ja läksi ajoissa. Juna oli pitkä kuin nälkävuosi, mutta junassa ei nälkää tarvinnut kärsiä; kahvia myytiin vaunuihin ja meillä oli evästä mukana. Matkustajia oli moneen kohteeseen ja monesta maasta. Me jäämme pois jo Naumburgissa (kirjoitamme tätä matkalla sillä junassa on vapaa WLAN), josta juna jatkaa vielä Berliiniin ja Hampuriin. Monilla on isoja matkalaukkuja.

Olemme vihdoin menossa Halleen tapaamaan Christaa, joka on joka vuosi muistanut kutsua meitä Händel -festivaaleille. Aikatauluumme ei nyt sovi Händel -juhlat, mutta ehkä pääsemme kuuntelemaan suuren mestarin musiikkia hänen syntymäkaupungissaan. Olemme vierailleet kaupungissa v. 2006 Anken ja Juhon häissä, jolloin kävimme Händel -museossa ja kuulimme Händelin musiikkia Ulriken kirkossa.

Taivas alkoi kirkastua Nurnbergin  jälkeen. Juna kulkee pehmeästi, vaikka nopeutta on parhaimmillaan runsaat 200km/h. Ingolstadtin ratapihalla useita junalastillisia henkilöautoja tehtaanpaketissa valmiina lähtöön maailmalle. Audeja taitavat olla kaikki.