Superia vai tavallista? Sissi ja Sputnik reilaamassa

Sissi ja Sputnik reilaamassa 2017

Matkavalmistelut

Liput ostimme uudenvuodenaattona, kun niihin sai 15% alennuksen. Niitä ei voinut peruuttaa, joten reissuun oli lähdettävä, vaikka mieli ehti muuttua moneen kertaan. Harkitsimme matkareittiä ensin Ruotsin, sitten Baltian kautta ja lopulta päädyimme lentämään kotikentältä Budapestiin. Hotelleja varailimme noin kuukausi ennen menomatkaa; se oli matkavalmistelujen tuskaisin vaihe. Tärkeintä oli saada hotelli läheltä rautatieasemaa, jottei laukkuja tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja. Onneksi meillä oli synttärilahjalla hankitut kevyet Osprey -rinkka ja -vetolaukku, jotka mahtuvat jopa Ryanairin koneeseen ja sulkevat sisäänsä matkatavarat kahden viikon tarpeeseen. Pääsiäispyhät menivät pakatessa ja miettiessä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Sääennusteiden kylmetessä puimme lisää kerroksia päälle.

Myöhään pääsiäissunnuntaina koneemme pyörät kolahtivat Franz Liszt´n kentälle. Olimme tilanneet ennakkoon netistä taksin ja pienen odottelun jälkeen nuori mies saapui mustalla Skodalla kuskaamaan meidät läheiseen lentokenttähotelliiin. Jännityksen lauettua uni tulikin nopeasti. Sputnik (jatkossa P) näki unen Recep Erdokanista: Turkin presidentti oli tullut mökillemme Salmiin. Juttelimme leppoisasti pihakeinussa, kunnes Erdogan poistui tajunnanvirrassa mustalla limusiinillaan Poriin päin.

Maanantai 17.4.

Aamupala olisi mahdollista nauttia jo kello neljästä lähtien; se oli jokseenkin täydellisesti automatisoitu. Muita hotellivieraita emme nähneet. Pientä korvausta vastaan saimme kyydin viereiselle Ferihegyn rautatieasemalle. Sitten junalla IC 707 Budapestin Zugloon, josta kävelimme Keletin 1800- luvun lopussa rakennetulle hienolle asemalle. Budapestin kevät oli jo täydessä vauhdissa, noin kuukauden omaamme edellä.

Mikä tämä on?

Budapest Keletin aseman eteinen.

Pelastusarmeijan soittokunta asetteli soittimiaan aseman edessä olevalla aukiolla. Sissi (jatkossa S) oli niin innostunut musiikista, että paikallisen PA:n nainen tuli juttelemaan ja antoi unkarinkielisen esitteen. Unkarissa on viisi PA:n osastoa. Soittokunta oli tullut Sveitsistä vierailulle. Kaurismäkimainen tunnelma ja keväinen torvisoitto teki hyvää sielulle. Kaikki hymyilivät. Soppa vain puuttui.

Pelastusarmeijan soittokuntaa Sveitsistä.

Bratislavan juna on aivan täpötäynnä. Joudumme häätämään paikoillamme istuneen seurueen ja onnittelimme itseämme, että varasimme istumapaikat etukäteen. Hyttiimme tuli kolme saksalaista nuorta, jotka alkoivat heti jutella. Nuoret olivat olleet viettämässä pääsiäistä Budapestissä ja olivat nyt paluumatkalla Leipzigiin. He kertoivat osallistuneensa mielenosoitukseen Soros Foundationin yliopiston puolesta. Jaoimme huolen nationalismin noususta. Heitä nauratti kuulla, että Nokia -yhtymä teki ennen kännyköitä vessapaperia ja kumisaappaita.

Juna mateli pitkät pätkät esikaupunkialueiden läpi. Sitten alkoivat vihreät nurmet ja pellot, joiden takana välkkyi sinisenä Tonava. Tonavan toiselle puolella korkealla siinsi vanha linnoitus.
Sloavakian puolella kiskot alkavat kolista. Jatkuvakiskoraide vaihtuu katkoraiteeksi.
Bongaan Volkswagenin tehtaat. Eikö täällä ole muitakin autotehtaita? Halpa työvoima vauhdittaa talouskasvua. Junaan tulee lisää väkeä. Käytävällä on vaikea liikkua. Pääsiäisloman paluuruuhkaa.
Bratislavassa vaihdoimme Intershuttle -junaan. Sieltä oli vain tunnin matka Wieniin.

Ylitämme valtioiden välillä olevan joen. Vanhat puretun sillan pilarit törröttävät joen pohjassa.
Peltoaukealla Itävallan puolella oli valtaisa tuulivoimapuisto. Lasken tuulimyllyjä. Pääsen viiteen- kymmeneen enkä saa edes kaikkia laskettua.

Majoitumme One Motel- hotellissa aivan päärautatieaseman vieressä. Respa tarjoaa meille huonetta 16. kerroksesta; tyydyimme viidenteen. Hotelli on moderni. Kaikki on viimeisen päälle siistiä. Ikkuna lattiaan asti, niin että huimaa katsoa alas.

Löysimme Favoritenstrasselta Cafe Fray-nimisen paikan, jossa söimme Wienin leikkeen ja myllärin vaimon kalaa sukupuolijaottuneesti.

Peterskirchessä kävimme kuuntelemassa Vivaldin neljä vuodenaikaa. Viulisti oli taitava. Mutta viulun ääni vaimeni isossa tilassa. Encorena Händelin Halleluja ennakoi jo matkamme viimeisintä kohdetta Hallea.

Tiistai 18.4.

Aamupalalla ei ole puuroa, mutta riittävästi kaikkea muuta. Hotellivieraita on kaikkialta maailmasta.
Lähdemme kävelemään toista reittiä kohti museokortteleita. Osumme sattumalta kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa oli vielä vähän kukkia, mutta matkalla sinne löysimme Rudolf Steinerin patsaan.

-

Kasvitieteellisessä puutarhassa. Vihreä hattu vielä tallella.

Gemälde -galleriassa esillä 1400-1700-lukujen taidetta. Puhuttelevia kuvia erityisesti Hieronymys Boschin triptyykki Viimeinen tuomio. Kolmiosainen teos: Paratiisi, Seitsemän kuoleman syntiä ja Helvetti. Venetsiasta hienoja tauluja 1700-luvulta. Kohta näemme, onko maisemat paljon muuttuneet. Tuskinpa vaan. Vihreä hattu katosi mystisesti. Etsimme sitä vielä museon narikastakin. Ehkä se lensi Tonavaan?