tiistai 2. toukokuuta 2017

Hallessa

Perjantai 28.4.

Valmistauduimme jo vaihtamaan junaa ja lopetimme postauksen, kun juna yhtäkkiä pysähtyi ja kuulimme saksankielisen kuulutuksen, jossa ilmoitettiin mutkasta matkaan. Kyselemällä muilta matkustajilta saimme kuulla, että juna palaa Nürnbergiin ja jatkamme sieltä toista reittiä. Tarkistimme vielä konduktööriltä tilanteen; juna menee toista reittiä Leipzigiin ja sieltä voimme jatkaa S-bahnilla Halleen. Soitimme emännällemme  ja tarkensimme tuloaikaamme.

S. kysyi vieressä istuvalta leidiltä syytä reitin  muutokseen ja hän selvitti, että radan sähköihin oli tullut jotain vikaa. Melko pian nainen informoi, että voisimmekin vaihtaa junaa Erfurtissa, koska Berliinistä Halleen tuleva juna on myös myöhässä. Näin pääsisimme tuntia aiemmin Halleen. Soitimme jälleen C:lle tarkentaaksemme tuloaikaa ja saavuimme Hallen asemalle kaksi tuntia oletettua myöhemmin.
C:n kaunis koti ja kukkiva piha odotti meitä. Hän oli suunnitellut meille tiiviin ohjelman kahdeksi seuraavaksi päiväksi. Maistuvan illallisen jälkeen olimme valmiit vaakatilaan.


Lauantai 29.4.

C. halusi viedä meidät autolla Wittenbergiin, vaikka meillä oli vielä interrail -matkapäiviä jäljellä. Ajoimme autobaanaa pitkin hurjaa nopeutta ja välillä vielä nopeammat suhahtelivat ohitsemme. Näimme laajoja tuulipuistoja ja keltaisia rapsipeltoja. Wittenberg oli täynnä Reformaation 500-vuotisjuhlavuoden houkuttelemaa väkeä. Ensiksi kävimme vaikuttavassa Panoraama -esityksessä, jossa pääsimme hetkessä vuoteen 1517, jolloin Luther julkaisi 95 teesiään. Yadegar Asisi on tehnyt Frederik Viisaan hovimaalarin Lucas Granachin maalausten pohjalta digitaalisella tekniikalla 360 asteen kuvauksen ympärillemme; näemme kaupungin torielämää, anekauppaa, bordellin, noitana polttamisen, lääketieteellisen "pään"-avauksen, ja tietysti Lutherin elämää ja toimintaa sekä myös merkkejä pian puhkeavasta talonpoikaissodasta. Kuulimme myös torin ja luonnon ääniä, mm. ukkosen jyrinää Lutherin saadessa vahvan uskonnollisen kokemuksen.



Panoraama -esityksen jälkeen kävimme katsomassa kirkkoa jonka oveen Lutherin kerrotaan naulanneen kuuluisat teesinsä. Nyt ne oli taottu ovessa olevaan kupariin. Kävimme myös Luther-museossa, jossa oli runsaasti Cranachin maalauksia Lutherista ja hänen aikalaisistaan. Museossa kerrottiin, että Luther on eniten muotokuvatuin henkilö maailmassa.




Paluumatkan ajoimme pieniä teitä pitkin, ylitimme Elben lossilla ja C. näytti meille pieniä paikkoja, mm.Oranienaum'n  kylän ja Köthen -kaupungin, johon menisimme huomenna.
 
 
Sunnuntai 30.4.

Heräsimme varhain, koska läksimme jo klo 9 Halleen. Teimme kaupunkierroksen autolla ja kävelimme myös vanhassa kaupungissa ennen Händel-Hausiin menoa, jossa tutustuimme ensin museoon. Kävimme siellä jo v.2006;  sitä oli nyt uudistettu digitaalisella tekniikalla. Katselimme filmejä Händelin matkoista, mm. Saksan vuosista, Italian ajoista ja Lontoon vuosista. Kuuntelimme hänen teoksiaan, mm. ooppera-aarioita ja oratorioita.




Klo 11 talon konserttisalissa alkoi konsertti, jossa Cinq Couleurs -puhallinyhtye (huilu, oboe, klarinetti, käyrätorvi ja fagotti) esitti Haydn´n, Ligetin, Klughardtin ja Farkasin musiikkia. Oli impovoivaa kuunnella vuoron perään saksalaista romantiikan ajan ja modernimpaa unkarilaisten säveltäjien musiikkia.  Meitä viehätti Ligetin dissonansseja sisältävä musiikki, kun taas C. piti enemmän Klughardista ja Haydn´sta.



Konsertin jälkeen ajoimme pikkuteitä pitkin Kötheníin, joka osoittautui viehättäväksi paikaksi täynnä historiaa, joka elää tänä päivänä. Ensiksi poikkesimme homeopatian perustajan Dr Samuel Hahnemanin talolla, jossa on toimiva usean lääkärin vastaanotto. Köthessä sijaitsee myös Euroopan homeopaattinen kirjasto.

Homeopaatti vaakasuorassa - katsojakin saa voimistella

Tämä patsas on varmaan saadut sponsorointia eräältä urheiluvaatefirmalta.

Sen jälkeen kävimme Bachin patsaalla ja St Angus -kirkossa jossa Bach soitti urkuja 1717-1723. Bach meni toisen kerran naimisiin Köthenissä ja hänen kerrotaan viettäneen elämänsä parasta aikaa tässä kaupungissa. Perheen taloudellinen tilanne oli hyvä, koska Bach toimi alueen hallitsijan Prinssi Ludvigin hovisäveltäjänä ja myös hänen vaimonsa Anna sai palkkaa laulajana, mikä oli harvinaista siihen aikaan.



Kävimme myös St Jakob´n kirkossa; siellä Bach johti Prinssi Ludvigin hautajaisia varten säveltämänsä musiikin.
Tämän pohjustuksen jälkeen siirryimme Köthen palatsiin, jossa oli laaja taidenäyttely Bachista ja hänen aikalaisistaan, erityisteemana Bach ja naiset. Lutherin vaikutuksesta Bachin ajan naiset olivat päässeet kouluun ja voivat toimia mm. laulajina ja muusikkoina. Esillä oli useita naislaulajia ja naisia jotka mesenoivat musiikkia. Oli hienoa kuunnella osia mm. Matteus-passiosta.
Toinen merkittävä näyttely Köthen -palatsissa oli Nauman´n ornitologinen museo, jossa katselimme Biedermaier -vitriineissä  täytettyjä lintuja eri puolilta maailmaa, osa niistä jo sukupuuttoon kuolleita. Naumanin suku on useassa polvessa kerännyt ja säilyttänyt lintuja ja lintuihin liittyvää tietoutta. Isoisä Theodor aloitti työn 1754, hänen poikansa Johann Andreas alkoi täyttää lintuja. Värikkäät lintukuvat ovat hänen poikansa Johann Friedrich tekoa ja myös velimies toimi lintujen parissa.

Onko tämä lintu vai kala?


Palatsissa olisi ollut vielä esihistoriallinen museo, mutta olimme jo saaneet niin paljon uutta tietoa ja ajateltavaa, että läksimme paluumatkalle pienten idyllisten kylien halki kohti majapaikkaamme.
Ennen maukasta illallista teimme vielä  kävelylenkin tuomien koristamaa kylätietä pitkin.

Maanantai 1.5.

Heräsimme varhain, koska päätimme edellisestä junamatkasta viisastuneena jättää myöhästymisvaraa Bremenistä lähtevää lentoa varten. Juna olikin jo Hallesta lähtiessä vartin myöhässä, mutta se kiri kiinni Magdeburgissa vaihdettaessa. Berliinistä tuleva juna odotti meitä asemalla ja saimme paikat vanhemmat pariskunnan vierestä. Rouva puhui hyvää englantia ja kuulimme, että he olivat olleet neljä päivää ystäviensä luona ja nyt palaamassa kotiin Hampuriin. Kerroimme heille matkastamme ja kotimaastamme.
Tässä junassa oli VLAN vain ensimmäisessä luokassa, joten aikomamme postaus jäi tekemättä.
Bremenissä meillä oli pari tuntia aikaa ennen kentälle lähtöä, joten menimme jo viime käynneistä tuttuun tuulimyllypuistoon, jossa nautimme C:n ruhtinaallista eväistä ja kävimme vielä syömässä omenastruudelin tullimyllyravintolassa.
Tapasimme puistossa naisen joka oli tullut sinne syöttämään lintuja ja hän kertoi moottoripyöräilleensä Suomessa alkukesästä 1983 ja todenneensa kuinka paljon meillä on itikoita, jotka ovat hyvää linnun ruokaa. Saksassa niitä on vähemmän ja siksi hän käy antamassa ruokaa linnuilla. Hän suositteli meille lämpimästi läheisen ravintolan omenastruudelia, joka oli suosituksen veroinen.

Poikkesimme vielä Bremenin vapputorilla, jossa oli meneillään rock-konsertti, ja puolueet sekä ammattiliitot esittelivät toimintaansa. Samalla kävimme vielä tervehtimässä kaupungin raatihuonetta, joka on Unescon maailmanperintökohde.



Löydettyämme ratikkapysäkin ja  ikäisemme pariskunnan varmistettua sen oikeaksi, aloimme jutella matkustamisesta. He olivat vierailleet Suomessa, mm. Savonlinnassa ja nauttineet mökkeilystä ja saunomisesta. Nyt he olivat menossa Mallorcalle, jossa vaimon sisar asuu.
Ensimmäinen kerta koko matkan aikana kuulimme Suomea, kun yritimme saada lippumasinaa toimimaan. Takana oleva mies alkoi puhua suomea saksalaisella korostuksella ja neuvoi kädestä pitäen, miten lippu maksetaan.

Lentokentällä kotimaan kansalaisia alkoi näkyä jo enemmän, mutta edelleen ihmettelimme miten vähän näimme reilimme aikana suomalaisia. Venetsian St. Lucian asemalla epävarma kuulohavainto sanasta jäätelö; arvelimme että kaukana näkyvät äiti ja kaksi tytärtä olivat maannaisiamme. Muuta merkkiä kansalaisistamme emme 15 päivän aikana nähneet tai kuulleet.

Tiistai 2.5. - post festum

Oli ihana herätä omasta sängystä levänneenä ja syödä aamupalalla Vaasan ruispaloja paahdettuna.

S. näki kotona unen: Entisellä työpaikalla oli kehitetty jotain uutta - oli tehty kirjanäyttely Hallen aseman kirjakaupan tapaan. Yksi kirjoista oli nimeltään Cauhea Crapula. Työkaverien ideana oli laittaa pystyyn kirjakahvila, jossa luettaisiin ja keskusteltaisiin näyttelyn kirjoista. Työporukka oli kuitenkin juuri lähdössä opintomatkalle New Yorkiin (sic!) ja S. innostui kirjakahvila-ajatuksesta niin, että lupasi levittää avajaismainoksia sillä aikaa kun työkaverit ovat poissa.
Mitenhän herra Freud tulkitsisi tämän?




Meillä ei ollut krapulaa, mutta reilipassissa oli vielä kaksi matkapäivää ja pari viikkoa jäljellä. Minne lähdetään?