Pariisiin
Cherbourgin asemalta lähtiessämme törmäämme ensimmäisiin suomalaisiin - kahteen leidiin, jotka ovat myös seniori-interraililla. He kertovat lähteneensä reilaamaan Hampurista ja ovat menossa Reimsiin.He olivat käyneet tutustumassa mm. Normandian maihinnousun paikkoihin.
Edellisen illan maittava ruoka, erityisesti jälkiruokana nautittu tiramisu sateenkaaren loisteessa antoi lupauksen matkan jatkumisesta hyvissä merkeissä.
IC-juna n:o 3302 vie meidät Pariisin St Lazarrelle. Sunnuntaiaamupäivä on vielä rauhallinen. Liikennettä vähän ja useimmat liikkeet ja kahvilat ovat kiinni. Poikkeamme ranskalaiselle aamiaiselle ( 8 euroa) hotelliin mennessämme.
"Pariisin taivaan alla voit kohdata ystävän
Onnen niin suuren jota et luullutkaan löytyvän
Rannalla Seinen käyt, siltojen luona näyt
mielesi kiehtoo Pariisin omaksi silloin jäät..."
Onnen niin suuren jota et luullutkaan löytyvän
Rannalla Seinen käyt, siltojen luona näyt
mielesi kiehtoo Pariisin omaksi silloin jäät..."
Niinä kahtena päivänä, jona olimme täällä, saimme tuntea Pariisin taivaan kuivan ja märän puolen.
Se ei haitannut marssimme kulkuamme, kun kiersimme tämän valtavan turistikaupungin katuja. Kaupungin keskustan Gare de la Nord'lta Montmarteelle ja Riemukaarelle, Eiffeliltä Notre Dameen ja sieltä takaisin Gare de la Noille voi hyvin kävellä, kun varaa riittävästi aikaa, meillä meni yhdeksän tuntia lounas- ja kahvitaukoineen.
.
Pariisin puistot ovat hyvin hoidettuja ja viihtyisiä - keitaita asfalttiviidakossa. Pariisilaiset käyttävät niitä ahkerasti, petankkiin, skeittaamiseeen, potkulautailuun, lukemiseen, thai tsi'n ja tietysti suutelemiseen.
Perheen pää ja vartalo.
Kukin hankki elantonsa tavallaan: taiteilijat maalaavat maisema- ja muotokuvia, monet myyvät turistirihkamaa, osa kerjää, katusoittajia ja esiintyjiä on paljon. Katu on monille myös ainoa asunto.
Turisteja on erityisesti viikonloppuisin paljon. Notre Dame'een oli valtavan pitkä jono sisälle ja toinen samanlainen näköalaterassille. Me jäimme kuuntelemaan toviksi kellojen soittoa
Rakkauden sillan luona Notre Damen lähellä kuulimme "ovat muistojemme lehdet kuolleet".
Tour de Paris'mme loppuvaiheessa söimme kolmen ruokalajin menu'n -sipulikeittoa, kanaa ja omenatorttua. Niillä jaksoimme kotihotelliin asti.
Liberté, Egalité, Fraternité - tämä Ranskan suuren vallankumouksen kunniaksi pystytetty patsas muistuttaa suurista ihanteista, jotka usein vesittyvät.