Graziin

Keskiviikko 19.4.

Karmea keli Wienissä. Kylmää koillistuulta ja vaakasuoraa räntäsadetta. Takatalvi tunkeutuu väkisin keittiönovesta Itävaltaan. Wienin ihanat puistot saavat jäädä ja keskitymme ensimmäisen blogin julkaisuun ennen junalle lähtöä.

Wienin uudenaikainen päärautatieasema Ost.

Zug 653 RJ valmiina lähtöön Wienistä.

Matkalla Graziin lumisade sakenee ja maisemat katoavat vaalean lumisumun taakse. Valkoista lunta kertyy kevyesti puiden oksille. Jossain ennen puoltaväliä  tasankomaisemat muuttuvat ensin hieman kumpuilevaksi ja sitten hyvin jyrkkäpiirteisiksi. Rata alkaa kiemurrella aina vain enemmän jyrkkien rinteiden partaalla. Vuoroin tunnelissa ja vuoroin holvimaisesti rakennetuilla vanhoilla silloilla, joiden pilarit menevät jonnekin syvälle alas. Laakson pohjalla on tiiviisti rakennettuja kyliä pienine kirkkoineen. Kylän poikki virtaa usein joki. Jossain on myös laajoja nurmipintaisia tulva-altaita järeästi kivellä ja betonilla tuettuine penkereineen.
Huikeat maisemat avautuvat junan ikkunasta!  Junan vauhti hiljenee mutkaisimmilla osilla viiteenkymppiin.  Olemme ensimmäisessä vaunussa ja junamme on niin mutkalla, että häntä näkyy.. Siisti, mukava ja nykyaikainen vaunu. Käytävän toisella puolella istuu toinen senioripariskunta. Mies kuuntelee Baccaraa napit korvilla ja nainen lukee lehteä. Junassa on hyvin tilaa, koska niitä kulkee tällä välillä monta tunnin-kahden välein.

Saatamme käydä aika korkealla, koska korvassa lutkahtaa hieman ilmanpaineen vähetessä.
Sitten jostain Breitensteinin jälkeen alkaa alamäki, jota jatkuu aina risteysasemalla Bruck an der Murille asti, josta käännymme Graziin.

Grazin vanha kaupunki osoittautuu maineensa veroiseksi. Paljon hyvin sälyneitä vanhoja taloja ja kapeita kujia. Kauppoja ja ravintoloita on runsaasti, mutta nyt terassit kolisevat tyhjyyttään. Kaikenvärisiä ratikoita suhahtaa jatkuvasti ohitsemme. Aistii, että paikkakunnalla on yliopistoja ja muita oppilaitoksia: pyöräilevää nuorisoa on liikkeellä paljon. Myös Balkanin läheisyys näkyy katukuvassa: pieniä hedelmäkauppoja, kebab- ja falafel -kioskeja ja kevyesti huivipäisiä naisia. Löydämme vanhasta kaupungista fransiskaanimunkkien kellarin, jossa syömme päivällisen..




Raatihuoneentori

 

Täältäkin löytyy uuden maailman katu.

Tämän kadun piti olla tänään valmis.

 

Herrengassen ostoskatu.

 

Torstai 20.4.

Päivän ensimmäinen urakka on kiivetä Schlossbegin kellotornille, joka kohoaa 123 m kaupungin yläpuolelle. Tällöin olemme noin 475 m merenpinnan yläpuolelle. Askellettuamme 260 porrasta  olemme kellotornin juurella. Sen alapuolalla on kaunis kukkatarha, jossa kukkivat orvokit, tulppaanit ja pionit. Keisarinkruunut olivat kärsineet viime öiden pakkasista. Erilaisia yrttejä kasvoi vuoren rinteillä.

 

 

 

Grazin erikoisuus on tämä kellotorni, jossa minuuttiviisari on lyhyempi kuin tuntiviisari. Vuoren laella on toinen, isompi kellotorni - Unescon maailmanperintökohde, jonka kaupunkilaiset ostivat itselleen, kun Napoleon useiden yritysten jälkeen valtasi kaupungin. Itse vuori ja sillä oleva linnoitus ovat toimineet puolustusvarustuksena  vuosisatojen ajan. Nykyiset portaat on rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikana venäläisten ja itävaltalaisten pioneerien toimesta. Linnavuorella olikin lisäksemme ryhmä venäläisiä turisteja sekä paikallisia lapsi- ja eläkeläisryhmiä.

 

Päivälevon jälkeen läksimme päinvastaiseen suuntaan - prinssi Eggenbergin palatsille, jonka rakentaminen on aloitettu 30-vuotisen sodan aikana 1625.Sitä ympäröi laaja enlantilaistyylinen puutarha, jossa kävelimme parin tunnin ajan ja tutustuimme mm.planetario-osaan. S. innostui puistossa puolisoa etsivistä komeista riikinkukkouroksista ja yritti saada niitä löytämään omansa. Naaraat piileskelivät tiukasti pusikoissa. 

Palatsialueella on useita museoita, mm. renesanssi- ja barokkitaiteen museo, arkeologinen museo ja rahamuseo, mutta niihin oli pääsy vain  ryhmäopastuksessa. Sitä paitsi nautimme mieluummin kauniista ja tuulisesta päivästä kauniissa puistossa. Palatsi ja puisto kuuluvat myös maailman perintökohteisiin.

 

 



Talon isäntä toivottaa vieraat tervetulleeksi.



Rautatien alikulku. Ratikat ja autot eri aukoista. Samantyyppinen tulee sitten Tampereelle asematunneliin.

 

 

Makustelimme jo huomista päivää syömällä Venice -pitseriassa hotellin lähellä. Pitsaa jäi matkaevääksikin ja jälkiruokahedelmät kävimme ostamassa Balkanin poikien huikean palvelutason pikkukaupasta.

Sissi ja Sputnik  reilaamassa 2017

Matkavalmistelut

Liput ostimme uudenvuodenaattona, kun niihin sai 15% alennuksen. Niitä ei voinut peruuttaa, joten reissuun oli lähdettävä, vaikka mieli ehti muuttua moneen kertaan. Harkitsimme matkareittiä ensin Ruotsin, sitten Baltian kautta ja lopulta päädyimme lentämään kotikentältä Budapestiin. Hotelleja varailimme noin kuukausi ennen menomatkaa; se oli matkavalmistelujen tuskaisin vaihe. Tärkeintä oli saada hotelli  läheltä rautatieasemaa, jottei laukkuja tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja. Onneksi meillä oli synttärilahjalla hankitut kevyet Osprey -rinkka ja -vetolaukku, jotka mahtuvat jopa Ryanairin koneeseen ja sulkevat sisäänsä matkatavarat kahden viikon tarpeeseen. Pääsiäispyhät menivät pakatessa ja miettiessä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Sääennusteiden kylmetessä puimme lisää kerroksia päälle.

Myöhään pääsiäissunnuntaina koneemme pyörät kolahtivat Franz Liszt´n kentälle. Olimme tilanneet ennakkoon netistä taksin ja pienen odottelun jälkeen nuori mies saapui mustalla Skodalla kuskaamaan meidät läheiseen lentokenttähotelliiin. Jännityksen lauettua uni tulikin nopeasti. Sputnik (jatkossa P) näki unen Recep Erdokanista: Turkin presidentti oli tullut mökillemme Salmiin. Juttelimme leppoisasti pihakeinussa, kunnes Erdogan  poistui tajunnanvirrassa mustalla limusiinillaan Poriin päin.

Maanantai 17.4.

Aamupala olisi mahdollista nauttia jo kello neljästä lähtien; se oli jokseenkin täydellisesti automatisoitu. Muita hotellivieraita emme nähneet. Pientä korvausta vastaan saimme kyydin viereiselle Ferihegyn rautatieasemalle. Sitten junalla IC 707 Budapestin Zugloon, josta kävelimme Keletin 1800- luvun lopussa rakennetulle hienolle asemalle. Budapestin kevät oli jo täydessä vauhdissa, noin kuukauden omaamme edellä.

Mikä tämä on?

 

Budapest Keletin aseman eteinen.

 

Pelastusarmeijan soittokunta asetteli soittimiaan aseman edessä olevalla aukiolla. Sissi (jatkossa S) oli niin innostunut musiikista, että paikallisen PA:n nainen tuli juttelemaan ja antoi unkarinkielisen esitteen. Unkarissa on viisi PA:n osastoa. Soittokunta oli tullut Sveitsistä vierailulle. Kaurismäkimainen tunnelma ja keväinen torvisoitto teki hyvää sielulle. Kaikki hymyilivät. Soppa vain puuttui.

Pelastusarmeijan  soittokuntaa Sveitsistä.

Bratislavan juna on aivan täpötäynnä. Joudumme häätämään paikoillamme istuneen seurueen ja onnittelimme itseämme, että  varasimme istumapaikat etukäteen. Hyttiimme tuli kolme saksalaista nuorta, jotka alkoivat heti jutella. Nuoret olivat olleet viettämässä pääsiäistä Budapestissä ja olivat nyt paluumatkalla Leipzigiin. He kertoivat osallistuneensa mielenosoitukseen Soros Foundationin yliopiston puolesta. Jaoimme huolen nationalismin noususta. Heitä nauratti kuulla, että Nokia -yhtymä teki ennen kännyköitä vessapaperia ja kumisaappaita.

Juna mateli pitkät pätkät esikaupunkialueiden läpi. Sitten alkoivat vihreät nurmet ja pellot, joiden takana välkkyi sinisenä Tonava. Tonavan toiselle puolella korkealla siinsi vanha linnoitus.
Sloavakian puolella kiskot alkavat kolista. Jatkuvakiskoraide vaihtuu katkoraiteeksi.
Bongaan Volkswagenin tehtaat. Eikö täällä ole muitakin autotehtaita? Halpa työvoima vauhdittaa talouskasvua. Junaan tulee lisää väkeä. Käytävällä on vaikea liikkua. Pääsiäisloman paluuruuhkaa.
Bratislavassa vaihdoimme Intershuttle -junaan. Sieltä oli vain tunnin matka Wieniin.

Ylitämme valtioiden välillä olevan joen. Vanhat puretun sillan pilarit törröttävät joen pohjassa.
Peltoaukealla Itävallan puolella oli valtaisa tuulivoimapuisto. Lasken tuulimyllyjä. Pääsen viiteen- kymmeneen enkä saa edes kaikkia laskettua.

Majoitumme One Motel- hotellissa aivan päärautatieaseman vieressä. Respa tarjoaa meille huonetta 16. kerroksesta; tyydyimme viidenteen.  Hotelli on moderni. Kaikki on viimeisen päälle siistiä. Ikkuna lattiaan asti, niin että huimaa katsoa alas.

Löysimme Favoritenstrasselta Cafe Fray-nimisen paikan, jossa söimme Wienin leikkeen ja myllärin vaimon kalaa sukupuolijaottuneesti.

Peterskirchessä kävimme kuuntelemassa Vivaldin neljä vuodenaikaa. Viulisti oli taitava. Mutta viulun ääni vaimeni isossa tilassa. Encorena Händelin Halleluja ennakoi jo matkamme viimeisintä kohdetta Hallea.

Tiistai 18.4.

Aamupalalla ei ole puuroa, mutta riittävästi kaikkea muuta. Hotellivieraita on kaikkialta maailmasta.
Lähdemme kävelemään toista reittiä kohti museokortteleita. Osumme sattumalta kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa oli vielä vähän kukkia, mutta matkalla sinne löysimme Rudolf Steinerin patsaan.


-


Kasvitieteellisessä puutarhassa. Vihreä hattu vielä tallella.

Gemälde -galleriassa esillä 1400-1700-lukujen taidetta. Puhuttelevia kuvia erityisesti Hieronymys Boschin triptyykki Viimeinen tuomio. Kolmiosainen teos: Paratiisi, Seitsemän kuoleman syntiä ja Helvetti. Venetsiasta hienoja tauluja 1700-luvulta. Kohta näemme, onko maisemat paljon muuttuneet. Tuskinpa vaan. Vihreä hattu katosi mystisesti. Etsimme sitä vielä museon narikastakin. Ehkä se lensi Tonavaan?

 

Puolan paavi.

Komea suihkulähde, jonka vieressä sotamuistomerkkiä (ei kuvassa).

 

Sitten huomasimme, että meidän pitää alkaa hyödyntämään 24 h:n Wien-karteamme. Ratikalla n:o 71 ajelimme Freud-museoon.

 

Psykoanalyysin isä.

Kotona vihdoin villasukat jalassa:

1. Kilometrejä kertyi viiden matkanpäivän aikana junalla n.2700.

2. Näimme maailman perintökohteita: Bremenissä vanha kaupungintalo ja Rolandin patsas, Bruggessa vanha historiallinen keskusta ja Belfort-kellotorni, Brysselissä Grote markt-aukio, Pariisissa Seinen rannat.  Trierissä roomalaisvallan rauniot ja molemmat keskustassa olevat kirkot, tuomiokirkko ja Liebfraukirche. Kölnin tuomiokirkko oli vähällä unohtua.

3. Euroopan historia on sotien historiaa. Rooman imperiumin laajeneminen ajanlaskun alun molemmin puolin ulottui Reinille asti. Trierissä oli roomalainen silta, kylpylöiden, tornien ja basilikan raunioita. Westfalenissa tehtiin 30-vuotisen sodan rauha. Ensimmäisen maailmansodan rauhansopimus tehtiin Versailles'ssa ja toinen maailmansota päättyi Pariisin rauhaan. Kävimme Normandian maihinnousun tapahtumapaikalla. Ranskan lukuisat vallankumoukset ja niiden muistomerkit osuivat Pariisin kävelyreittimme varrelle.

4. Maahanmuuttajat ja pakolaisuus näkyi jo tultuamme Bremeniin, jossa on paljon turkkilaisia ja Afrikasta tulleita. Vielä enemmän se näkyi Brysselissä ja Pariisissa, Cherbourgissa kävimme aiheeseen liittyvässä valokuvanäyttelyssä ja Titanic-näyttely muistutti siitä, että aiemmin Euroopasta, Suomestakin, lähdettiin Amerikkaan.

5. Elokuvat, kirjat ja musiikki: Grimmin sadun Bremenin soittoniekoista luimme ennen matkaa, Brugge tuli tietoisuuteemme elokuva In Bruges-kukkoilijat kautta - jossa kaunis kaupunki vieroittaa rikoksen polulta. Cherbourgin sateenvarjot elokuva innoitti meidät Atlantin rannalle. Pariisista on Viimeinen tango ja Pont de Neuf sekä useita nuoruutemme ranskalaisia elokuvia.

6. Kiitokset kaikille, jotka auttoivat meitä matkan toteuttamisessa ja matkavarusteiden hankkimisessa. Kiitokset myös alla olevan kuvan tuntemattomalla naiselle, joka on tuomassa meille penkille unohtunutta sateenvarjoa.

 

In our minds we remain nomads

one among the millions

who move every single day

to another place, another state of mind

 

Luc Vanlaere

Vappu Trierissä

Trier on Saksan vanhin kaupunki, jonka jo muinaiset roomalaiset perustivat ennen ajanlaskumme alkua. Roomalaisvallan ajalta on vielä paljon merkkejä näkyvissä katukuvassa.

 

Roomalaissilta ensimmäiseltä vuosisadalta, joka on tuloväylä kaupunkiin Moselin yli.

Keisarin kylpylän muurit 4. vuosisadalta ovat kestäneet nykypäiviin asti.

 

Palanen historiaa ajan ja vihreyden patinoimana.

Vappuaamu vaaleni aurinkoisena ja lämpimänä. Saimme nauttia monipuolisesta aamiaisesta viihtyisässä hotellissamme. Kaikki yksityiskohdat oli hyvin valmisteltu. Jopa varpusille oli annettu syömistä ruokasalin eteen, jotta saatoimme seurata ikkunasta niiden ateriointia. Siirappimaista musiikkia pan-huilulla ja päälle päätteeksi lasi samppanjaa.

 

Marxin syntymäkodista on tehty museo. Odottelimme sen oven edessä jonkin aikaa, vaikka se olisi pitänyt olla jo tunti sitten avattu. Lopulta nuori nainen saapui anteeksipyydellen avaamaan oven. Sieltä saimmekin vapun kunniaksi rautaisannoksen Euroopan poliittista historiaa 19. ja 20. vuosisadalta sekä Marxin ja hänen perheensä elämästä.

 

Sää oli museokäynnin aikana muuttunut pilviseksi. Sen jälkeen kävelimme vanhassa kaupungissa katsellen tärkeimpiä nähtävyyksiä. Sade alkoi hiljalleen kiihtyä kävelymme aikana.

Marx muodissa?

Neitsyt Maria Liebfraukirchen oven suussa.
 

Nuorten iloista vapun viettoa

Mikä on tämä korea puu?

EU-vaalit tulossa.

Emme onnistuneet lukuisista yrityksistä huolimatta saamaan netin kautta bussilippuja Hahnin lentokentälle. Turisti-infon rouva sai liput lopulta omalla luottokortillaan. Bussin lähtöpaikastakin oli epäselvyyttä, koska liikennettä hoitava yhtiö ei ollut ilmoittanut uusista pysäkkijärjestelyistä infoon.

 

Loppu hyvin. Kaikki hyvin. Pääsimme bussin kyydissä Hahniin.

 



Jalkoja tarvittiin tässä reissussa. Kiitos niille!



 

Rheda-Widenbruckissa

Gare du Nordin asema Pariisissa, josta THA lähti kohti Brysseliä.

Fiini punapenkkinen Thalys-juna vetää meidät juntitkin Pariisista Brysseliin. Ilmainen internet ei kuulu interreilaajalle. Sen tiedon saa vasta sitten, kun syöttää kengännumeronsa ja isoäidin kirjautumisohjelmaan.  Matka sujui rattoisasti ja vaihto Kölnin junaan onnistui huolimatta vajaan 10 minuutin vaihtoajasta. Saksan ICE- juna yllätti mukavuudellaan  ja selkeillä tiedotuksillaan - siellä muistutettiin ottamaan kaikki tavarat, mm. sateenvarjo mukaan junasta
lähtiessä. Se olisikin ollut tarpeen, jos olisimme poistuneet junasta ennen Rheda-Wiedenbruckia.

Tämä paikka tuli lyhyen vierailumme aikana tutuksi Sissin lapsuuden ystävän ja hänen miehensä ansiosta. Suomesta on moni nuori nainen lähtenyt Saksaan opiskelemaan ja jäänyt sille tielleen - rakastunut, perustanut perheen ja kotiutunut tänne. Vietimme iloisen illan perheen talossa naiset muistellen yhteisiä aikoja ja miehet katsoen jalkapallo-ottelua Bayer-München - Real-Madrid.

Sissi ja Sputnik terassilla Widenbruckissa.

Widenbruckin vanhoja taloja ja kirkko.

Ratskeller on vanha kapakka Widenbruckin keskustassa.

Hurjia kuvia Ratskellerin julkisivussa.



Ratskellerin lasimaalaus.



Hyvin nukutun yön jälkeen saimme vielä asiantuntevan opastuksen sekä vanhaan Wiedenbruckin keskustaan että Rhedan linnan alueelle.
Wiedenbruckista löytyy historiatietoja jo ennen 1000-lukua. 30-vuotisen sodan ajoilta on säilynyt monia taloja huolimatta Ruotsin suurvalta-ajan tuhotöistä, joissa meitä suomalaisiakin oli mukana. Olemme Westfalenissa, jossa lopulta tehtiin rauha vuonna 1648. Katolisen Wiedebruckin  talot olivat koristeltuja, julkisivuissa oli opettavaisia  kultakirjaimin kirjoitettuja lauseita ja vanhaa oli säilynyt yllättävän paljon. Pääsimme jopa käymään vanhan raatikellarin ravintolaan, vaikka meillä  ei ollut aikaa jäädä nauttimaan talon palveluista.

 Hoit dich vor de katzen de vorr licken und achter kratzen. Varo kissoja, jotka edessä nuolevat, mutta takana raapivat. Varoittaa teksti tämän talon päädyssä, jonka restaurointi tuli maksamaan yli miljoona euroa.

Rhedan linna on paikallisen ruhtinassuvun jälkeläisen yksityisomistuksessa. Kesäisin sinne järjestetään opastettuja kierroksia yleisölle ja linnan kirkossa pidetään juhlapyhinä jumalanpalveluksia. Alueella on hyvin laitettu puutarha, joka kauneudessaan vetää vertoja Pariisin puutarhoille. Lisäksi siellä on mylly virastorakennuksia ja juhlatalo, jossa mm. vihitään aviopareja. Alustalaiset viljelivät pellavaa siitä on merkkejä taloissa ja kadunnimistössä.


 

 

 

Kevät toi, kevät toi maalarin...

Paikkakunnalle olisi ollut mukava jäädä vaikka viikoksi pyöräilemään, mutta kiire Trieriin sai jättämään vehreän ja historiaa tulvivan seudun.

Kölniin asti reitti oli tuttu, mutta Koblenzin jälkeen saimme haukkoa henkeämmeMosel-joen laakson mahtavien maisemien takia.  Toisella puolelle leveä, vuolas joki kauniine rakennuksineen toisella puolella jyrkkä ja korkea pengerretty rinne viiniköynnöksin. Välillä juna sukelsi tunneliin.

Trierissä majoituimme romanttiseen Astoria-hotelliin.