torstai 20. huhtikuuta 2017

Graziin

Keskiviikko 19.4.

Karmea keli Wienissä. Kylmää koillistuulta ja vaakasuoraa räntäsadetta. Takatalvi tunkeutuu väkisin keittiönovesta Itävaltaan. Wienin ihanat puistot saavat jäädä ja keskitymme ensimmäisen blogin julkaisuun ennen junalle lähtöä.
Wienin uudenaikainen päärautatieasema Ost.


Zug 653 RJ valmiina lähtöön Wienistä.



Matkalla Graziin lumisade sakenee ja maisemat katoavat vaalean lumisumun taakse. Valkoista lunta kertyy kevyesti puiden oksille. Jossain ennen puoltaväliä  tasankomaisemat muuttuvat ensin hieman kumpuilevaksi ja sitten hyvin jyrkkäpiirteisiksi. Rata alkaa kiemurrella aina vain enemmän jyrkkien rinteiden partaalla. Vuoroin tunnelissa ja vuoroin holvimaisesti rakennetuilla vanhoilla silloilla, joiden pilarit menevät jonnekin syvälle alas. Laakson pohjalla on tiiviisti rakennettuja kyliä pienine kirkkoineen. Kylän poikki virtaa usein joki. Jossain on myös laajoja nurmipintaisia tulva-altaita järeästi kivellä ja betonilla tuettuine penkereineen.
Huikeat maisemat avautuvat junan ikkunasta!  Junan vauhti hiljenee mutkaisimmilla osilla viiteenkymppiin.  Olemme ensimmäisessä vaunussa ja junamme on niin mutkalla, että häntä näkyy.. Siisti, mukava ja nykyaikainen vaunu. Käytävän toisella puolella istuu toinen senioripariskunta. Mies kuuntelee Baccaraa napit korvilla ja nainen lukee lehteä. Junassa on hyvin tilaa, koska niitä kulkee tällä välillä monta tunnin-kahden välein.

Saatamme käydä aika korkealla, koska korvassa lutkahtaa hieman ilmanpaineen vähetessä.
Sitten jostain Breitensteinin jälkeen alkaa alamäki, jota jatkuu aina risteysasemalla Bruck an der Murille asti, josta käännymme Graziin.

Grazin vanha kaupunki osoittautuu maineensa veroiseksi. Paljon hyvin sälyneitä vanhoja taloja ja kapeita kujia. Kauppoja ja ravintoloita on runsaasti, mutta nyt terassit kolisevat tyhjyyttään. Kaikenvärisiä ratikoita suhahtaa jatkuvasti ohitsemme. Aistii, että paikkakunnalla on yliopistoja ja muita oppilaitoksia: pyöräilevää nuorisoa on liikkeellä paljon. Myös Balkanin läheisyys näkyy katukuvassa: pieniä hedelmäkauppoja, kebab- ja falafel -kioskeja ja kevyesti huivipäisiä naisia. Löydämme vanhasta kaupungista fransiskaanimunkkien kellarin, jossa syömme päivällisen..



Raatihuoneentori
 
Täältäkin löytyy uuden maailman katu.
Tämän kadun piti olla tänään valmis.



 
Herrengassen ostoskatu.
 

Torstai 20.4.

Päivän ensimmäinen urakka on kiivetä Schlossbegin kellotornille, joka kohoaa 123 m kaupungin yläpuolelle. Tällöin olemme noin 475 m merenpinnan yläpuolelle. Askellettuamme 260 porrasta  olemme kellotornin juurella. Sen alapuolalla on kaunis kukkatarha, jossa kukkivat orvokit, tulppaanit ja pionit. Keisarinkruunut olivat kärsineet viime öiden pakkasista. Erilaisia yrttejä kasvoi vuoren rinteillä.


 
 
 
Grazin erikoisuus on tämä kellotorni, jossa minuuttiviisari on lyhyempi kuin tuntiviisari. Vuoren laella on toinen, isompi kellotorni - Unescon maailmanperintökohde, jonka kaupunkilaiset ostivat itselleen, kun Napoleon useiden yritysten jälkeen valtasi kaupungin. Itse vuori ja sillä oleva linnoitus ovat toimineet puolustusvarustuksena  vuosisatojen ajan. Nykyiset portaat on rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikana venäläisten ja itävaltalaisten pioneerien toimesta. Linnavuorella olikin lisäksemme ryhmä venäläisiä turisteja sekä paikallisia lapsi- ja eläkeläisryhmiä.
 
Päivälevon jälkeen läksimme päinvastaiseen suuntaan - prinssi Eggenbergin palatsille, jonka rakentaminen on aloitettu 30-vuotisen sodan aikana 1625.Sitä ympäröi laaja enlantilaistyylinen puutarha, jossa kävelimme parin tunnin ajan ja tutustuimme mm.planetario-osaan. S. innostui puistossa puolisoa etsivistä komeista riikinkukkouroksista ja yritti saada niitä löytämään omansa. Naaraat piileskelivät tiukasti pusikoissa. 
Palatsialueella on useita museoita, mm. renesanssi- ja barokkitaiteen museo, arkeologinen museo ja rahamuseo, mutta niihin oli pääsy vain  ryhmäopastuksessa. Sitä paitsi nautimme mieluummin kauniista ja tuulisesta päivästä kauniissa puistossa. Palatsi ja puisto kuuluvat myös maailman perintökohteisiin.
 

 


Talon isäntä toivottaa vieraat tervetulleeksi.


Rautatien alikulku. Ratikat ja autot eri aukoista. Samantyyppinen tulee sitten Tampereelle asematunneliin.
 
 
Makustelimme jo huomista päivää syömällä Venice -pitseriassa hotellin lähellä. Pitsaa jäi matkaevääksikin ja jälkiruokahedelmät kävimme ostamassa Balkanin poikien huikean palvelutason pikkukaupasta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti