maanantai 24. huhtikuuta 2017

Mantovassa

UNESCOn maailmanperintökohde ja Euroopan kulttuuripääkaupunki 2016

Maanantai 24.4.

Päivä valkeni pilvisenä ja sadekin näytti mahdolliselta. Sen vuoksi ajattelimme lähteä Mantovaan bussilla. Tovin pysäkillä turhaan odotettuamme totesimme alkuperäisen suunnitelman pyöräilystä viisaammaksi, Nyt saimme ajella tuttua - jo eilen testaamaamme - reittiä.

Pyöräilijöiden turvallisuuden varmistamiseksi on liittymiin asennettu hidasteet ja usein myös peilit.


Pysähdyimme Grazien Sanctuarissa, joka lienee ollut luostari, Kirkon seinät olivat täynnä upeita ja myös hurjia puisia veistoksia ja maalauksia, mm. erilaisista marttyyrien mestaustavoista. Täytetty krokotiili oli nostettu ylimmäksi roikkumaan kirkon katosta. Rakennuskompleksiin kuului pienempiä kappeleita, sisäpihalla oleva ruusutarha, jossa oli myös Neitsyt Marian kruunauskuva. Matkaesite kertoi että Francesco I Gonzaga oli sen rakennuttanut 1399 kun rutto raivosi kaupungissa.



Tällaista on luostarin puutarhassa.

Lapset ihastelevat joutsenta.

 
Omnia vincit amor - Amor omnia vincit.

Jatkoimme matkaamme Mantovan keskustaan, josta löysimme ylläolevan muistopaikan. Tunnettu latinankielen lause on siinä samassa muodossa kuin Hannikaisten vaakunassa. S. on vanhana latinistina oppinut sen toisessa muodossa, mutta väliäkö hällä - tärkeintä on sanoma. Reilun tunnin pyöräilyn jälkeen teki mieli kahvia ja löydettyämme vapaan pyörätelineen, istahdimme sopivasti Verdin kahvilaan. Olihan Mantova meille tuttu Mantuan herttuasta Verdin oopperassa Rigoletto.

Rigoletto.


Kävellessämme vanhassa kaupungissa näimme Mantovan herttuoiden palatseja. Gonzaga -suku hallitsi Mantovaa 1300- luvulta 1700-luvulle ja se on rahoittanut palatseihinsa paljon taideteoksia. Kävimme Duomossa ja katselimme pitkää jonoa joka kiemurteli Palatsi Dukalen edessä. Jonottamisen sijaan kävelimme Rigoletton talolle, Danten patsaalle ja kävimme myös koettelemassa palokuntamuseon ovea.

Jonottelua museokompleksiin.
 
Kellotorni ja sen vieressä kaupungin vanhin kirkko vuodelta 1082, joka 1,5 m alempana torin tasoa.


Duomo


Majapaikkaan palatuamme neuvottelimme emäntämme Glaudian kanssa huomisaamusta. Meille selvisi, että huomenna on vapaapäivä, koska 72 vuotta sitten alue vapautui Mussolinin diktatuurista ja natsimiehityksestä. Bussit eivät kulje, joten meidän piti järjestää kyyti asemalle muulla tavalla. Perheen poika, Carlo, joka lupasi auttaa ongelmissa ja osasi kohtalaisesti englantia, olikin lähtenyt vuorille vaeltamaan. Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen naapurin rouvan englannin oppikirjan ja nettisanakirjan  avulla, että isäntä (husband) ajaa meidän huomenaamulla asemalle. Samalla selvisi että emäntämme on sairaanhoitajana lastenosastolla ja hän on huomenna töissä.
Aamulla bussipysäkkiä etsiessämme huomasimme, että ihan kulman takana on kauppa. Haimme sieltä iltapalaksi kanansiipiä ja vihanneksia ja nautimme viimeisen aterian Rivaltassa paikan nimikkopuun Il Gelson - mulperipuun alla. Samalla opettelimme italiaa naapuriasunnon vanhan miehen avulla. Hän täytteli ristikkoja talon seinustalla iltapäivän ratoksi.

Il Gelso.